Tämän kuvan jälkeen jäinkin haaveilemaan kissoista.
Pienen ikäni ajan meillä on ollut kissoja, parhaillaan neljäkin kappaletta, ja nyt kissaton elämä omassa kodissa alkaa tympiä. Miten saada mieheni (joka pitää vanhempiensa koiria siskoinaan, nyt jotain rotia!) haluamaan kissan?
Kuka nyt ei haluaisi kisun karvoja löytyvän sängystä, vaatteista ja sekä välistä ruoasta? Kaikkihan rakastavat kissaa, jolla on kevättä rinnassa! Kerrostalossa myös naapurit pääsisivät arvostamaan kollikisun laulua. Nojatuolit saavat kivan kuluneen lookin toimiessaan kynsien teroituksessa. Sisäkissa tarjoaa omistajalleen liikuntaa mm. "pelasta sukkasi" ja "väistä kissaa". Lisäksi yksiössämme on runsaasti tilaa kissalle. Kissa majailee parisängyssä (oi kyllä, kissat voivat viedä koko parisängyn niin halutessaan), hiekkalaatikko sopii keittiön pöydän alle, sekä lelut ja raapimapuut vievät loput olohuone-keittiönurkka-makuuhuoneesta. Ja koska kissa on yöeläin, pitää meidän vain hyväksyä sen öiset hurjat rallit.
Nyt vain kisuja kalastamaan ja söpöin salakuljetetaan meille.
