Joulu tulee kauppoihin joka vuosi aikaisemmin, minkä on
huomannut varsinkin nyt kun itse työskentelee kaupassa. Lokakuussa tuli
ensimmäiset jouluvalot ja –karkit. Marraskuussa rullakoista purettavia
jouluvaloja ja karkkeja on jo ihan liikaa. Ja mihinkäs helvettiin tungetaan
joulukortit, kuusen koristeet palloista nauhoihin, turhat koriste-esine tontut
ja kaikenmaailman (LED, ennen oli ennen ja nyt on LED!!) kynttilät ja lyhdyt.
Hyllyt ovat tupaten täynnä ja silti uusia tuotteita tulee! Joo joo, nythän ne
hiekkaämpärit ja aurinkorasvat kerätään pois, eikä Simo-setä tarvitse enää puutarhaletkuja.
Tein siis osuuteni kunnon kansalaisena ja kulutin rahani
valoverkkoon, jouluiseen pöytäliinaan, jouluverhoihin (hyvä on, anoppihan ne
verhot osti!) sekä tusinaan kynttilöitä, joita mieheni polttaa ahkerammin mitä
minä. Kerrankin olin hyvissä ajoin valmiina vastaan ottamaan joulun, sillä
meillä kyntteliköt ynnä muut pakolliset laitettiin heti marraskuun alussa.
Duracell pupun lailla ahkeroin tallilta tulon jälkeen ja sain teippailtua
valosarjat mieleiseeni paikkaan, sekä aseteltua kynttilät nätisti. Impilinna on
valaistu! Ja vieressä hävettävän suttuinen kuva siitä paholaisen valoverkosta, johon totta kai sotkeutui useammasti kuin osaa laskea, aiheutti huutoa ja kiroilua, ja ihanan jouluisen mielen.
Niin monesti kuulee puhuttavan joulustressistä.
Mielelläänhän sitä koristeita laittaa? Ja jouluruoat saa nykyään niin helposti:
osta valmistortut ja luumuhillot, polta tortut, heitä typerää miestä hillolla
(hänenhän tehtävänä oli vahtia torttuja sinun ihmetellessäsi sopiiko punainen
pöytäliina hävyttömästi hymyilevän joulupukki –tabletin kanssa). Piparkakkutalo
romahtaa kuitenkin – älä edes yritä! Kinkkua saa kotoa, puolison kotoa,
mummolta, ukilta, serkulta, koiran kulhosta ja vielä uudestaan äidiltä.
Riisipuuroa neuvon välttämään, joku vielä tukehtuu manteliin. Kaikki Saarioisen
lanttulaatikot saa kaupasta – äitien tekemiähän ne ovat.
Turha potea huonoa omatuntoa siitä ettei askartele kaikkea
itse. Tai jos kova morkkis iskee niin ainahan voi leikellä lumihiutaleita ikkunaan!
Joulukorttien askartelusta en viitsi edes aloittaa, nehän heitetään heti
menemään (eikä aina edes paperinkeräykseen, shame on you!). Ei Anna-Unelman
nuoruuden naapuri edes muista saiko hän Anna-Unelman kortin tänä vuonna vaiko
eikö.
Innolla jo odottelen että pääsen juomaan glögikossua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti