Aina töitä tekevälle löytyy!

Vai menikös se sittenkään niin?

Työttömät ihmiset, suuri riesa, elävät muiden verorahoilla, naureskelevat itsekseen ettei töihin kannata mennä kun näinkin voi elää. Päivät menee puoleen päivään nukkuen, illat kalsarikännejä vetäen. Ja ai että miten hyvä fiilis tulee kun saa huijattua kelalta rahaa! Oikeastaan työttömien päivästä kuluu monta tuntia miettien, minkäs avustuksen sitä nyt saisi keploteltua itselleen – ehkäpä hankkia lapsi, saa oikein luvan kanssa olla kotona ja lapsilisää tulee! Okei nyt meni yli, ei lasta hankita lapsilisän takia, mutta maailmasta löytyy ihmisiä jotka oikeasti ajattelevat näin. Menkää töihin sieltä sossun jonosta!

Aihe on ajankohtainen taas kun oon itse jäämässä työttömäksi. Kotoa on opetettu, että itse on perse hiessä elantonsa ansaittava. Ja niin oon tehnytkin. Olen moneen otteeseen asunut työpaikallani, joten palkka on aina ollut pieni. Mutta mitäs menoja mulla olis ollutkaa, sainhan mä ruoan ja asunnon! Töitä on tehty kellon ympäri. Repomiestä lainaten: herätty kukon kiekumiseen, syöty kukko ja menty töihin. Ja nukkumaan vasta siinä vaiheessa kun uusi kukko on kiekumisikäinen! Nyt on jotain järkeä työajoissa ja käsitystä palkasta, mutta kummasti ei enää löydy töitä. Paitsi kelan maksamana työelämävalmennuksena.

Olen ehtinyt muutaman kuukauden olla työttömänä aikaisemmin syksyllä ja voin sanoa, ettei kukaan täysijärkinen aikuinen halua sellaista elämää. Ja mulla on sentään hevonen joka piti yllä jotain rytmiä päivässä ja mielenkiintoa elämässä. Tuttava piiristäni olen huomannut, että suurimmalla osalla vapaaehtoisesti työttömistä on isompia ongelmia, vaikka joukosta jokunen laiska paska löytyykin. Plus kelaa ei noin vain huijata, seiltä ei saa rehellinenkään ihminen rahaa, vaan nipun täyteltäviä lippu lappusia takaisin aina kun entiset saa palautettua. Päätöksen tekeminen on helvetin hidasta ja kelan luukulla asiointi vaatii muutaman rauhoittavan.

Nykyään työpaikan, edes osa-aikaisen, saanti ei ole itsestään selvää. Monet iäkkäämmistä sukulaisistani kertovat miten he kiersivät tätä kylää ovelta ovelle töitä kysyen, ja kehottavat mua tekemään samoin. Nykyään jos menisin johonkin kauppaan vinkumaan töitä, saisin numeron rekrytointiin ja sieltä käskyn lähettää työhakemus ja CV sähköisesti. Eikä siltikään olisi työn saanti varmaa.

Kun nykyisestä (työelämävalmennus) työpaikastani sanottiin, etteivät joulun ajaksi mua palkkaa, soittelin viikon ajan ahkerana uusia töitä. Yhteen paikkaan halusivat minut haastateltavaksi, ja siitä huolimatta joka paikasta sain kuulla samaa: ”me soitellaan jos tarvitaan tuuraajaa”. Eikä yhtään soittoa ole tullut.

Että hieno homma jos sulla on töitä, kaikilla ei ole! Vaatikaa oikeeta palkkaa tai lähtekää menemään, tiedättehän että te mun kaltaset 24/7 töitä ylläpitoa ja pientä taskurahaa vastaan tekevät nuoret viette työt oikeilta tekijöiltä? Pian pääsen taas iloisin mielin odottelemaan kelan rahoja ja naureskelemaan töissä raataville vatipäille!

Petri Nygård - työtön