Milloin ihminen on liian vanha ryyppäämään ja juoksemaan baareissa?

Minusta on näin kaksikymppisenä tullut vanha ja tylsä. En jaksa valvoa puoltayötä pitempään. En edes muista milloin olen viimeksi ollut kunnon bilepaikassa, tanssilattiat on vaihtunut pöydän ääressä istumiseen ja juttelemiseen. Miehiä ei enää isketä (vaikka edelleenkin ne limaiset, vahvasti humaltuneet sedät löytävät samaan pöytään). Ei ole hurjia jatkoja, joista lähdetään kiireellä vain toinen kenkä jalassa.

Mutta näkeehän baarissa ihmisiä feikki henkkareisista alaikäisistä niihin vanhoihin setiin. Kaikki ei siis biletä intoansa pois heti kun 18-vuotta täyttävät.

 

Onko väliä sillä onko sinkku vai varattu? Itse taisin muuttua 100% tylsemmäksi sen jälkeen kun mieheni tapasin – baarissa. Aikaisemmin ajattelin että kaverit tulevat ennen miehiä, mutta enhän mä silloin mitään mistään tiennytkään! Eli mies meni kavereiden edelle. Miehen kanssa kun joskus käytiin baarissa, niin se ei tosiaan ollut mitään hurjaa. Nopeasti alkoi mieluummin jäämään kotiin katsomaan leffaa ja juomaan muutaman, mitä laittautui ja lähti baariin, tappeli siitä kumpi maksaa taksit (minä) ja lopulta joutui juttelemaan kaikenmaailman kusipäille, jotka luulivat heidän seuransa olevan haluttua.

Olen nykyään saanut kuulla paljon kavereilta siitä miten oon muuttunut tylsäksi. Aikaisemmin olin se joka oli ensimmäisenä korkkaamassa, joka joi kunnes oksensi ja vielä vähän sen jälkeenkin, pyöri pöydän alla pitsassa ja oli innokkaana lähdössä minne tahansa baariin/jatkoille/pussikaljalle. Nykyään korkkaan edelleen ensimmäisenä, mutta heti kun alkaa oksettaa niin ilta on aikalailla ohi. Mikä tapahtuu noin puolen yön maissa, sillä yleensä aloitan iltapäivällä juomisen.

 Varattuna on myös tylsä olla baarissa. Mieheni ei lähde minun ja kavereideni kanssa baariin, ja hänellä on ihan hyvä henkilökohtainen syy, miksei tahdo lähteä toiselle puolelle Suomea kotipaikkakunnalleni. Sinkkunahan sitä lähti viimeistään viikonloppuna liikenteeseen, ettei tulisi niin syrjäytynyt luuseri olo. Puhumattakaan siitä keihin kaikkiin saattoi tutustua… Vaikkei tarkoituksena aina ollut päätyä jonkun sänkyyn, uusien miesten tapaaminen ja ilmaisten drinkkien vastaan ottaminen sinkkuna ei tuntunut väärältä. Varattuna ollessa, vaikka ajatukset olisivat viattomat, on aina pelko väärän, kiinnostuneen, kuvan antamisesta. Sekä tietysti oman miehensä loukkaamisesta. Mulla on huiput ämmät, joiden kanssa bilettäminen on aina hauskaa. Nykyään välimatka rajoittaa, ja kun on erossa miehestä, ei ole kovin party party -fiilis.