lauantai 19. tammikuuta 2013

Tuttua ja turvallista



Tänään taas laiskapaskat mietti pitsan tilausta. Onhan se ihan hirveää viidessä minuutissa itse pyöräyttää pohja ja läimiä haluamansa täytteet päälle, mukavampaahan se on siellä pitseriassa odotella. Puhumattakaan kokkailun jälkeisestä tiskistä. Voisihan sitä jotain terveellisempääkin syödä, mutta edelleenkään emme jaksa nähdä tänään vaivaa ruokamme eteen, tilaamme siis pitsan.

Laiskoilla ihmisillä ongelmia riittää. Kaikki alkaa siitä, mistä pitsa pitäisi tilata. Parempi paikka kylän toisella puolella voi olla jo kiinni, nettisivuilla ei näy aukioloaikoja. Lähempänä olevan taas tiedämme olevan kymmeneen asti auki. Sieltä on pitsat niin usein haettu, että se tavallinen numero viisi on ensimmäisenä mielessä. Numero viisi sisältää kinkkua, ananasta ja aurajuustoa, kuten meidän omatekoiset pitsammekin. Mieheni sai villin idean kokeilla jotain uutta.

Tästä ajatuksesta seuraa erimielisyyttä. Kaikissa muissa pitsoissa on jotain mistä en tykkää (pepperoni – liian tulista, tonnikala – pahaa, oliivit – yäk, katkaravut – niljakkaita, persikkaa – eihän se edes kuulu pitsaan…). Mieheni ehdottaa pitsaa, johon saa itse valita neljä täytettä. Mitä minä haluan? Kinkkua, ananasta, aurajuustoa! Neljäs voi olla vaikka ekstra aurajuusto!

Kyllähän sitä voisi kokeilla joskus jotain uutta, mistä sitä muuten tietää tykkääkö? Uuden kokeileminen voi myös olla niin paha pettymys, että parempi pelata varman päälle ja ottaa sitä mistä jo tietää tykkäävänsä. Tässähän ei tietysti pääse yllättymään positiivisestikaan. Pelkään myös olevani tylsä. Ei ajatella pelkästään pitsan tilaamista (tai hampurilaisen, tilaan aina Hesen kanahampurilaisen sinihomejuustokastikkeella) vaan myös lenkkeillessä itsekseni tai hevosella, minulla on tietyt reitit. Tyylini on aina ollut niin vaatteitten kuin hiusten suhteen samanlainen, enkä ole paremmasta edes haaveillut. 

Taidan silti olla liian vastahakoinen muutoksille, että puolustelen tuttuja ja turvallisia valintojani sanomalla eihän sitä hyvää kannata vaihtaa! Tämä päivä olkoon poikkeus, mieheni lähti pitsan hakuun ja sanoi keksivänsä matkalla jotain kivaa. Luotan silti, että saan edes aurajuustoa pitsaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti